No niin, mistähän sitä aloittaisi? Olemme olleet Intiassa nyt 5 päivää. Näinkin lyhyessä ajassa on tullut paljon nähtyä ja myös tunteiden vuoristorataa on tullut koettua. Hiki vaan virtaa jatkuvasti ja kuumuus tuntuu välillä todella tuskaiselta. No mutta, palataan takaisin ihan alkuun.
Viimeisen parin kuukauden aikana jouduimme tekemään ties mitä; jäätävän paperisodan, hankkimaan rahoitteet, rokotteet, viisumit, tekemään siinä ohella myös muita kouluhommia, ja tietty myös pakkamaan. Mutta nyt se kaikki on ohitse (tai niin ainakin luulin, tästä lisää myöhemmin...). Pääsimme viimeinkin lähtemään itse matkalle. Nelli ja Marianne tulivat minun luokseni yöksi, jotta voisimme helposti lähteä luotani sitten Lahden matkakeskukselle. Perjantaina, marraskuun viimeisenä päivänä, lähdimmekin sitten junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Minulla ei ollut edes tässäkään vaiheessa tunnetta, että olisin oikeasti juuri lähdössä melkein maailman toiselle puolelle.
Lentokentälle saavuttuamme teimme check-inin ja veimme laukkumme tarkastukseen. Jäimme sen jälkeen odottelemaan lentomme lähtöä, joka tapahtui klo 18:10. Turvatarkastuksen jälkeen istuessani oikean portin äärelle vatsaani alkoi tulla pieni jännityskutina. Ensimmäinen lentomme oli 6,55h kestävä lento Helsingistä Dubaihin. En ole koskaan ollut niin pitkällä lennolla, ja olen ollut vain Euroopan sisällä matkustamassa. Istuimme koneeseen ja pian kone lähtikin lentoon. Jännityksen kutina vain nousi kokoajan. Yritimme nukkua lennon aikana joka onnistuikin ainakin jotenkin, sillä hyvää asentoa oli vaikea saada, kun olimme kuin sillit suolassa.
Lopulta pääsimme Dubaihin, josta alkoikin jo ensimmäiset vastoinkäymiset. Lipuissamme ohjeistettiin, että meidän täytyy noutaa matkalaukkumme ja viedä ne uudelleen tarkastettavaksi, joten lähdimme terminaalista 2 lentokenttien välillä kulkevan junan kautta terminaaliin 1 hakemaan matkalaukkujamme. Matkalaukkumme olivatkin tulleet sinne perille. Istuimme hetkeksi lepäämään, lataamaan puhelimia ja voivottelemaan kuumutta, jota oli 25 astetta. Mietin itsekseni miten mahdan selvitä Intiassa jossa on noin 10 astetta lisää.
No, aloimme sitten viimein metsästää mihin meidän olisi tarkoitus mennä. Lentomme ei näkynyt listalla joten kysyimme neuvoa. Ensimmäinen neuvosi meitä menemään metroon, mitä ihmettelimme koska emme voineet edes päästä metroihin. Kysyimme toiselta, joka neuvosi meitä palaamaan takaisin samaan terminaaliin mistä haimme laukkumme. Lopulta kolmas henkilö osasi auttaa meitä, ja hän kertoi että lentomme lähtee terminaalista 2, mihin saavuimme Helsingin lennoltamme. Sinne ei kuitenkaan kulkenut junia, joten jouduimme hyppäämään taksiin. Hän vei meidät taksien luokse erään naiskuskin luokse, joka otti meidät vastaan. Kuski kuljetti meidät takaisin terminaaliin 2, ja matka oli yllättävän pitkä, ehkä 20 minuuttia, sillä lentokenttä oli niin suuri ja liikenteessä oli ruuhkaa. No, ainakin näimme pienen vilauksen Dubaista, ennen kuin palasimme takaisin oikeaan terminaaliin.
Terminaalissa 2 jouduimme odottamaan että Mangaloren lennon tarkastukset aukenisivat, joten yritimme hiukan nukkua. Niskani ja selkäni olivat aivan jumissa jo valmiiksi, joten nukuin aina pieniä välejä kunnes heräsin vähän väliä johonkin kovaan ääneen. Lopulta pääsimme viemään laukkumme ja tarkistuttamaan passimme. Niiden tarkastuksessa meni hetki aikaa, sillä heidän piti tarkistaa myös viisumit. Tarkastajat tahtoivat myös nähdä että olimme varanneet paluulennon takaisin, jonka näytinkin heille puhelimellani jossa oli 1% akkua jäljellä. Onneksi se riitti ja saimme lippumme, ja pääsimme menemään turvataskastukseen.
Odotimme enää koneeseen nousua, ja minua jännitti nyt enemmän kuin aikaisemmin. Enää hiukan alle 4 tunnin lento kunnes olisimme Intiassa. Lentokonematka meni hyvin, meille tarjoiltiin intialaista purtavaa joka maistui meille oikein hyvin. Lopulta saavuimme Intiaan, Mangaloren lentokentälle. Lentokentän sisällä oli mukavan viileää, ja meidän passit sekä viisumit tarkastettiin uudelleen. Jouduimme myös täyttämään viranomaisille lomakkeen, jotta he tietävät missä olemme vierailumme ajan. Pienen säädön jälkeen saimme leimat passeihimme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi Intiaan. Haimme matkalaukkumme ja meitä odottikin taksikuski, jolla oli FSL Indian kyltti kädessä. Hän vei meidät taksilleen ja ilmeeni oli sanoin kuvaamaton kun astuimme ulos lentokentältä. Ensinnäkin valtava lämpöaalto pamahti kasvoilleni ja tunsin miten aloin välittömästi hikoilla. Toiseksi ihmisiä oli todella paljon; joka puolella oli melua ja vilskettä. Taksikuski vei meidät autolleen joka oli melko mukava. Hämmennyimme myös ensin sillä unohdimme täysin sen faktan, että liikenne on vasemmanpuoleinen Intiassa. Taksikuski huvittui hämmennyksellemme ja nauroimme asialle yhdessä. Sitten alkoikin matka kohti FSL Indian koulutuskeskusta, joka oli elämäni hurjin autokyyti ikinä. Taksikuski pujotteli kaahaavassa liikenteessä ja teki äkkijarrutuksia. Olin varmaan viidesti varma, että kolaroimme johonkin; autoon, ihmiseen, lehmään... ties mihin. Mutta ei, taksikuski oli selvästi todella taitava ajaja. Näimme paljon asioita... valoja, värejä, ihmisiä, eläimiä jne. Koko matkan ajan oli jotain katsottavaa.
11 tuntia lentämistä, 2 tuntia autoilua, sekä 9 tuntia odottelua. Yhteensä siis 22 tuntia matkustamista ja viimein olimme perillä! Kello oli paikallista aikaa 20:00, ja ulkona oli jo säkkipimeää. Kuulimme vain heinäsirkat hiljaisuudessa ja meidät otettiin vastaan. Meidät ohjattiin huoneeseemme jossa oli 3 kerrossänkyä, eli kuudelle hengelle makuupaikat. Huoneessa ei ollut muita asukkaita, joten asetuimme mihin sänkyyn mielimme. Nelli ja Marianne ottivat yhden kerrossängyn käyttöön, kun taas minä omin yhden itselleni. Pääsimme vielä syömään illallista. Olimme melko hämillämme kun kukaan ei kertonut mistään mitään. Söimme kuitenkin nälkäämme oikein hyvää intialaista ruokaa, ja painuimme takaisin huoneisiimme. Kävimme nukkumaan sillä matka oli ollut meille todella raskas. Lepäsimme viikonlopun ajan jet-lagia, ja katselimme ympärillemme koulutuskeskuksessa.
Ensimmäiset kokemukset Intiasta olivat todella positiiviset. Hurjaahan tämä meno on, ja säähän on tottumista, samoin ruokaan. Nettiäkään emme saaneet käyttöön koko viikonlopun aikana, joten ehdimme lepäillä täysin ilman somea omassa rauhassa. Kirjoittelemme lisää kun aika sallii, ja yritän saada tänne kuvia heti kuin vain pystyy. Tässä kuitenkin maistiaisiksi FSL Intian virallinen esittelyvideo koulutuskeskuksesta, jossa olemme tällä hetkellä:
- Minni
Viimeisen parin kuukauden aikana jouduimme tekemään ties mitä; jäätävän paperisodan, hankkimaan rahoitteet, rokotteet, viisumit, tekemään siinä ohella myös muita kouluhommia, ja tietty myös pakkamaan. Mutta nyt se kaikki on ohitse (tai niin ainakin luulin, tästä lisää myöhemmin...). Pääsimme viimeinkin lähtemään itse matkalle. Nelli ja Marianne tulivat minun luokseni yöksi, jotta voisimme helposti lähteä luotani sitten Lahden matkakeskukselle. Perjantaina, marraskuun viimeisenä päivänä, lähdimmekin sitten junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Minulla ei ollut edes tässäkään vaiheessa tunnetta, että olisin oikeasti juuri lähdössä melkein maailman toiselle puolelle.
Lentokentälle saavuttuamme teimme check-inin ja veimme laukkumme tarkastukseen. Jäimme sen jälkeen odottelemaan lentomme lähtöä, joka tapahtui klo 18:10. Turvatarkastuksen jälkeen istuessani oikean portin äärelle vatsaani alkoi tulla pieni jännityskutina. Ensimmäinen lentomme oli 6,55h kestävä lento Helsingistä Dubaihin. En ole koskaan ollut niin pitkällä lennolla, ja olen ollut vain Euroopan sisällä matkustamassa. Istuimme koneeseen ja pian kone lähtikin lentoon. Jännityksen kutina vain nousi kokoajan. Yritimme nukkua lennon aikana joka onnistuikin ainakin jotenkin, sillä hyvää asentoa oli vaikea saada, kun olimme kuin sillit suolassa.
Lopulta pääsimme Dubaihin, josta alkoikin jo ensimmäiset vastoinkäymiset. Lipuissamme ohjeistettiin, että meidän täytyy noutaa matkalaukkumme ja viedä ne uudelleen tarkastettavaksi, joten lähdimme terminaalista 2 lentokenttien välillä kulkevan junan kautta terminaaliin 1 hakemaan matkalaukkujamme. Matkalaukkumme olivatkin tulleet sinne perille. Istuimme hetkeksi lepäämään, lataamaan puhelimia ja voivottelemaan kuumutta, jota oli 25 astetta. Mietin itsekseni miten mahdan selvitä Intiassa jossa on noin 10 astetta lisää.
No, aloimme sitten viimein metsästää mihin meidän olisi tarkoitus mennä. Lentomme ei näkynyt listalla joten kysyimme neuvoa. Ensimmäinen neuvosi meitä menemään metroon, mitä ihmettelimme koska emme voineet edes päästä metroihin. Kysyimme toiselta, joka neuvosi meitä palaamaan takaisin samaan terminaaliin mistä haimme laukkumme. Lopulta kolmas henkilö osasi auttaa meitä, ja hän kertoi että lentomme lähtee terminaalista 2, mihin saavuimme Helsingin lennoltamme. Sinne ei kuitenkaan kulkenut junia, joten jouduimme hyppäämään taksiin. Hän vei meidät taksien luokse erään naiskuskin luokse, joka otti meidät vastaan. Kuski kuljetti meidät takaisin terminaaliin 2, ja matka oli yllättävän pitkä, ehkä 20 minuuttia, sillä lentokenttä oli niin suuri ja liikenteessä oli ruuhkaa. No, ainakin näimme pienen vilauksen Dubaista, ennen kuin palasimme takaisin oikeaan terminaaliin.
Terminaalissa 2 jouduimme odottamaan että Mangaloren lennon tarkastukset aukenisivat, joten yritimme hiukan nukkua. Niskani ja selkäni olivat aivan jumissa jo valmiiksi, joten nukuin aina pieniä välejä kunnes heräsin vähän väliä johonkin kovaan ääneen. Lopulta pääsimme viemään laukkumme ja tarkistuttamaan passimme. Niiden tarkastuksessa meni hetki aikaa, sillä heidän piti tarkistaa myös viisumit. Tarkastajat tahtoivat myös nähdä että olimme varanneet paluulennon takaisin, jonka näytinkin heille puhelimellani jossa oli 1% akkua jäljellä. Onneksi se riitti ja saimme lippumme, ja pääsimme menemään turvataskastukseen.
Odotimme enää koneeseen nousua, ja minua jännitti nyt enemmän kuin aikaisemmin. Enää hiukan alle 4 tunnin lento kunnes olisimme Intiassa. Lentokonematka meni hyvin, meille tarjoiltiin intialaista purtavaa joka maistui meille oikein hyvin. Lopulta saavuimme Intiaan, Mangaloren lentokentälle. Lentokentän sisällä oli mukavan viileää, ja meidän passit sekä viisumit tarkastettiin uudelleen. Jouduimme myös täyttämään viranomaisille lomakkeen, jotta he tietävät missä olemme vierailumme ajan. Pienen säädön jälkeen saimme leimat passeihimme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi Intiaan. Haimme matkalaukkumme ja meitä odottikin taksikuski, jolla oli FSL Indian kyltti kädessä. Hän vei meidät taksilleen ja ilmeeni oli sanoin kuvaamaton kun astuimme ulos lentokentältä. Ensinnäkin valtava lämpöaalto pamahti kasvoilleni ja tunsin miten aloin välittömästi hikoilla. Toiseksi ihmisiä oli todella paljon; joka puolella oli melua ja vilskettä. Taksikuski vei meidät autolleen joka oli melko mukava. Hämmennyimme myös ensin sillä unohdimme täysin sen faktan, että liikenne on vasemmanpuoleinen Intiassa. Taksikuski huvittui hämmennyksellemme ja nauroimme asialle yhdessä. Sitten alkoikin matka kohti FSL Indian koulutuskeskusta, joka oli elämäni hurjin autokyyti ikinä. Taksikuski pujotteli kaahaavassa liikenteessä ja teki äkkijarrutuksia. Olin varmaan viidesti varma, että kolaroimme johonkin; autoon, ihmiseen, lehmään... ties mihin. Mutta ei, taksikuski oli selvästi todella taitava ajaja. Näimme paljon asioita... valoja, värejä, ihmisiä, eläimiä jne. Koko matkan ajan oli jotain katsottavaa.
11 tuntia lentämistä, 2 tuntia autoilua, sekä 9 tuntia odottelua. Yhteensä siis 22 tuntia matkustamista ja viimein olimme perillä! Kello oli paikallista aikaa 20:00, ja ulkona oli jo säkkipimeää. Kuulimme vain heinäsirkat hiljaisuudessa ja meidät otettiin vastaan. Meidät ohjattiin huoneeseemme jossa oli 3 kerrossänkyä, eli kuudelle hengelle makuupaikat. Huoneessa ei ollut muita asukkaita, joten asetuimme mihin sänkyyn mielimme. Nelli ja Marianne ottivat yhden kerrossängyn käyttöön, kun taas minä omin yhden itselleni. Pääsimme vielä syömään illallista. Olimme melko hämillämme kun kukaan ei kertonut mistään mitään. Söimme kuitenkin nälkäämme oikein hyvää intialaista ruokaa, ja painuimme takaisin huoneisiimme. Kävimme nukkumaan sillä matka oli ollut meille todella raskas. Lepäsimme viikonlopun ajan jet-lagia, ja katselimme ympärillemme koulutuskeskuksessa.
Ensimmäiset kokemukset Intiasta olivat todella positiiviset. Hurjaahan tämä meno on, ja säähän on tottumista, samoin ruokaan. Nettiäkään emme saaneet käyttöön koko viikonlopun aikana, joten ehdimme lepäillä täysin ilman somea omassa rauhassa. Kirjoittelemme lisää kun aika sallii, ja yritän saada tänne kuvia heti kuin vain pystyy. Tässä kuitenkin maistiaisiksi FSL Intian virallinen esittelyvideo koulutuskeskuksesta, jossa olemme tällä hetkellä:
- Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti