Tiistaimme alkoi rauhallisissa tunnelmissa. Heräsimme puoli yhdeksän maissa, kävimme nauttimassa aamiaisen ja lähdimme tapaamispaikalle, minne olimme sopineet koulumme opettajan kanssa tulevan. Odottelimme häntä jonkin aikaa kunnes hän tulikin paikalle kahden muun vapaa-ehtoisen kanssa. Kaksi muuta vapaa-ehtoista lähti koululle jossa olimme edellisenä päivänä, kun taas minä, Nelli ja Marianne lähdimme opettajan kanssa erään toisen koulun luokse katsomaan, mikä sen tilanne oli. Matka oli hiukan pidempi, mutta pääsimme lopulta perille. Paikka oli melkomoinen työmaa. Opettajamme selvitteli asioita jonkin aikaa, kunnes hän totesi että koulupäivää kyseisessä koulussa ei tänään pidetä. Huomenna sellainen kuitenkin pidetään, ja hän ehdotti että yksi meistä tulisi seuraavana päivänä hänen mukaansa kyseiseen kouluun, sillä siellä oli vain muutama oppilas. Nelli lupautui tulla hänen kanssaan, ja sovimme että minä ja Marianne menemme seuraavana päivänä kouluun jossa olimme maanantaina. Lähdimme bussipysäkille odottamaan bussia, jossa opettajamme ehdotti että voisimme tulla hänen kanssaan rukoilemaan, kun päivä jäi niin lyhyeksi. Meitä kiinnosti kyseinen kokemus ja lähdimme opettajan mukaan.
Jättäydyimme bussilla lähelle temppeliä. Opettajamme kertoi vierailevansa kyseisessä temppelissä joka tiistai. Seurasimme opettajaa kuin hai laivaa, sillä ihmisiä oli paljon. Erityiseksi teki sen, että kyseisenä päivänä oli jonkinlainen festivaali, joten ihmisiä oli kuulemma normaalia enemmän. Näimme kaikenlaisia kojuja ja myytäviä tuotteita matkalla kohti temppeliä.
Ennen temppeliin menoa riisuimme kenkämme ja pesimme jalkamme. Opettaja näytti meille hiukan paikkoja, ja näimme koko elämäni äänekkäimmän että räikeimmän paraatikulkueen. Munkkeja, kovaäänistä musiikkia, kukkaseppeleitä, lippuja... osa meni jopa ohitse kun ällistelin menoa niin paljon. Kulkueen jälkeen jatkoimme eteenpäin ja opettaja pääsi rukoilemaan. Jäimme tämän jälkeen odottamaan, sillä opettaja kertoi että saisimme temppelistä lounaan. Jono oli yksi elämäni pisimmistä jonoista missä olen koskaan ollut. Opettaja mainitsi että paikalla oli luultavammin viitisen tuhatta ihmistä. Pääsimme kuitenkin lopulta syömään ja ruoka oli oikein maittavaa!
Lounaan jälkeen kiertelimme vielä jonkin aikaa ja ihmettelimme festivaalin menoa. Näimme jopa melko köykäisen maailmanpyörän, joka rikkoi varmaan kymmentä eri suomalaista turvallisuuteen liittyviä säädöksiä. Lähdimme lopulta takaisin bussipysäkille ja jätimme heipat sekä kiitokset opettajalle. Päivä oli todella mielenkiintoinen hindutemppelissä, ja opimme muutaman asian Ganesha -jumalasta, jolta opettajamme rukoili hyvää onnea, viisautta ja älykkyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti