Kuukausi Intiassa & puolet taputeltu

Mihin aika on oikein mennyt? Vastahan minä mietiskelin Suomessa mitä kaikkea mahdankaan tarvita mukaani Intiaan kun pakkasin matkalaukkuani. Olemme nyt olleet kuukauden verran matkassa, ja aika menee todellakin siivillä täällä. Joka päivä on erilainen, joka päivä on erilainen mieliala ja asenne. Joinakin päivinä sitä tekee mieli lähteä tutkimaan ympäristöä, ja joinakin päivinä tahdon vain istua kotosalla rauhallisin mielin. Joinakin päivinä kuumuus tuntuu aivan liian tuskalliselta ja tahtoisin vain hypätä lumikasaan, ja joinakin päivinä auringon lämpö tuntuu hellivän ihoa ja se tuntuu ihanalta.

Mutta ei täällä yhtään paha olla ole, on vain yhtenä päivänä tullut ikävä olo kulttuurishokin takia, ja sekin tapahtui heti ensimmäisellä viikolla. Mutta nyt päivät vierivät eteenpäin samalla tavalla kuin arkielämä kotonakin. Silti elämäni Suomessa tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Oliko minulla tosiaan ihan oma asunto, missä kukaan ei tule häiritsemään omaa rauhaa? Syönkö tosiaan joka päivä sitä mitä itse mielin? Näitä ajatuksia olen alkanut miettimään viime päivien aikana. Suomessa on niin vapaata ja teen omat valintani elämässäni. Suomessa on turvallista, rikasta, puhdasta... olen tullut siihen pohdintaan, että tämä matka todellakin on tullut tarpeeseen. Nämä asiat Suomessa ovat oletettuja, mutta Intiassa nämä asiat eivät todellakaan ole niin.

No se siitä syvällisestä pohdinnasta. Matkaa on yhä jäljellä vielä 3 viikkoa. 2 viikkoa niistä teemme töitä, ja viimeisen viikon saamme viettää vapaalla, jolloin olemme suunnitelleet menevämme Goalle rentoutumaan ennen Suomeen paluuta. Goa on Intiassa turistipaikka, ja muut vapaaehtoiset ovat kehuneet sitä todella paljon. Meno Goalla on muutenkin vapaampaa, ja siellä ei ole niin tiukat säännöt kuin muualla Intiassa. Siellä saamme ensinnäkin pukeutua vapaammin, kukaan ei katso pahalla jos olkapää tai polvi vilkkuu.

Mitenkäs asiat on muuten menneet? Tähän voisi vastata perusvastauksena "ihan hyvin". Telttakoulussa opetukset jatkuvat hyvin, vaikka lasten määrä putosikin hiukan. Hostperheemme on todella mukava. Vaihdamme huonettamme sunnuntaina, sillä perheemme tarvitsee nykyisen huoneemme omaan käyttöön. Tämä päivä meillä oli kyllä mukava. Menimme jälleen yhden suoritetun työviikon kunniaksi Kundapurassa olevalle rannalle, jota Intiassa pari vuotta sitten työssäoppimassa ollut oppilas suositteli meille. Ranta oli aivan ihana ja näimme Intian valtameren rannan ensimmäistä kertaa. Aallot olivat aika hurjat. Kävimme rantabaarissa syömässä jossa söimme aivan törkeän hyvää kanaa. Nelli ja Marianne kävivät meressä kastautumassa ja palasimme sitten kotiin.

Näkymä pienestä kopistamme oli suoraan merelle.

Tämän nimi oli "Chicken Tikka". Se oli niiiiiiiiin hyvää!

Eipä tässä muuta kerrottavaa. Teki vain vähän mieli purkaa tänne ajatuksia. Katsotaan tuleeko vielä seuraavilla viikoilla lisää tällaisia oivalluksia/pohdintoja. Viimeistään sitten viimeisellä viikolla, kun saan rauhassa lomaviikolla pohtia elämäni mielenkiintoisinta matkaa.

- Minni