Huomenna olemme olleet Intiassa yhteensä kolme viikkoa. Kuumuus sekä jatkuva hikoilu alkaa tuntua jo melko normaalilta. Ruoaksi on jälleen riisiä, eikä se ollut yllätys. Jokainen raaja on täynnä hyttysenpuremia. Lapset ovat villejä kuin paviaanit, ja se miten heidät saisi keskittymään on niin suuri mysteeri, ettei edes Sherlock Holmes voisi sitä ratkaista.
Viikkomme on mennyt kuitenkin melko rauhallisissa merkeissä, vaikkakin jatkuva epävarmuus työpäivän kulusta hämmentää meitä yhä. Minä ja Marianne olimme tällä viikolla vain kerran paikallisessa koulussa jatkuvien sekaannuksien vuoksi. Maanantaina oli tarkoitus olla telttakoulun kokous, joka peruttiin viime tinkaan. Tiistaina emme saaneet kuljetusta koululle. Mutta keskiviikkona viimein pääsimme telttakoulun jälkeen paikalliseen kouluun. Hämmästelen yhä sitä, kuinka erilainen koulumaailma voikaan olla Intiassa. Ensin olemme telttakoulussa, joka on vain pieni komero jossa on liitutaulu ja erilaisia postereita seinillä. Lapset ovat köyhiä sekä eri ikäisiä ja taitoisia todella laajassa mittakaavassa. Osa nimittäin osaa kirjoittaa jo kokonaisia lauseita, kun osa ei osaa kopioida edes A kirjainta vihkoonsa. Telttakoulun jälkeen siirrymme paikalliseen kouluun, jossa on monta luokkahuonetta joiden sisällä on liitutaulut ja oppikirjat pulpetteineen. Oppilaat ovat pukeutuneet virallisiin koulupukuihin ja käyttäytyvät siivosti ja asiallisesti opettajien läsnäollessa.
Esittelimme keskiviikkona paikallisen koulun oppilaille hiukan Suomea. Kerroimme hiukan perusasioita, kuten missä Suomi sijaitsee, mitä kieltä puhumme, paljonko meitä on, millainen sää meillä on, jne. Opetimme lapsille hiukan myös Suomea, ja se lähti hiukan lapasesta. Kerroimme ensin pari perusasiaa, kuten miten tervehdimme, miten sanomme näkemiin ja miten kiitämme. Sitten päätimme antaa lapsille hiukan valtaa opetukseen. Kerroimme opettavamme eri värejä ja eläimiä Suomeksi heidän kanssaan, ja he saisivat päättää minkä värin tai eläimen kerromme. Lapset innostuivat aivan liikaa ja siitä tuli oikea huutosota, ja vaikka kuinka yritimme rauhoitella heitä niin he vain huutelivat ja nousivat seisomaan käsi kohti kattoa. Tunnin jälkeen minulle iski lievä päänsärky. Oli ihanaa nähdä lapset niin innostuneina, mutta innostustaso oli ehkä liiankin korkea.
Torstaina oli vihdoinkin telttakoulun kokouksen aika. Menimme koulupäivän jälkeen FSL:n koulutuskeskukselle jossa vietimme ensimmäisen viikkomme Intiassa. Kokouksessa keskustelimme hiukan ensimmäisistä kokemuksistamme telttakoulussa, ja olemmekin nauttineet koulussa työskentelystä suuresti. Eräs toinen vapaaehtoinen joka on minun ja Mariannen kanssa samassa koulussa ehdotti monia asioita, mutta hänen näkökantansa asioihin oli selvästi hiukan naiivi. Suurin osa kokouksesta meni siihen kun hänelle selitettiin, että vaikka hänen aikomuksensa ovat hyvät, niiden toteuttaminen on aivan liian haasteellista. Asiat ovat ruhtinaallisen monimutkaiset Intiassa kun on kyse tasa-arvosta.
Huomenna olisikin viikon viimeinen työvuoro ja suunnittelimme käyvämme uudestaan Udupissa nauttimassa lounasta toisen työviikon suorituksen kunniaksi. Nelli ja Marianne pohtivat ostavansa itselleen sarit, joka on intialainen naisten kansallisvaate. Jatketaan tästä myöhemmin!
- Minni
Viikkomme on mennyt kuitenkin melko rauhallisissa merkeissä, vaikkakin jatkuva epävarmuus työpäivän kulusta hämmentää meitä yhä. Minä ja Marianne olimme tällä viikolla vain kerran paikallisessa koulussa jatkuvien sekaannuksien vuoksi. Maanantaina oli tarkoitus olla telttakoulun kokous, joka peruttiin viime tinkaan. Tiistaina emme saaneet kuljetusta koululle. Mutta keskiviikkona viimein pääsimme telttakoulun jälkeen paikalliseen kouluun. Hämmästelen yhä sitä, kuinka erilainen koulumaailma voikaan olla Intiassa. Ensin olemme telttakoulussa, joka on vain pieni komero jossa on liitutaulu ja erilaisia postereita seinillä. Lapset ovat köyhiä sekä eri ikäisiä ja taitoisia todella laajassa mittakaavassa. Osa nimittäin osaa kirjoittaa jo kokonaisia lauseita, kun osa ei osaa kopioida edes A kirjainta vihkoonsa. Telttakoulun jälkeen siirrymme paikalliseen kouluun, jossa on monta luokkahuonetta joiden sisällä on liitutaulut ja oppikirjat pulpetteineen. Oppilaat ovat pukeutuneet virallisiin koulupukuihin ja käyttäytyvät siivosti ja asiallisesti opettajien läsnäollessa.
 |
| Marianne telttakoulun lasten ja opettajan kanssa pelaamassa muistipeliä välitunnin aikana! |
Torstaina oli vihdoinkin telttakoulun kokouksen aika. Menimme koulupäivän jälkeen FSL:n koulutuskeskukselle jossa vietimme ensimmäisen viikkomme Intiassa. Kokouksessa keskustelimme hiukan ensimmäisistä kokemuksistamme telttakoulussa, ja olemmekin nauttineet koulussa työskentelystä suuresti. Eräs toinen vapaaehtoinen joka on minun ja Mariannen kanssa samassa koulussa ehdotti monia asioita, mutta hänen näkökantansa asioihin oli selvästi hiukan naiivi. Suurin osa kokouksesta meni siihen kun hänelle selitettiin, että vaikka hänen aikomuksensa ovat hyvät, niiden toteuttaminen on aivan liian haasteellista. Asiat ovat ruhtinaallisen monimutkaiset Intiassa kun on kyse tasa-arvosta.
Huomenna olisikin viikon viimeinen työvuoro ja suunnittelimme käyvämme uudestaan Udupissa nauttimassa lounasta toisen työviikon suorituksen kunniaksi. Nelli ja Marianne pohtivat ostavansa itselleen sarit, joka on intialainen naisten kansallisvaate. Jatketaan tästä myöhemmin!
- Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti