Hyvästi 2018, ja tervetuloa 2019. Ehdin jo tehdä pilkkaa suomalaisille ystävilleni siitä, kuinka olin heitä edellä, ja nautin jo vuodessa 2019, kun he itse matelivat yhtä 2018 vuoden puolella. Mitenkö meillä meni vuoden viimeiset päivät? Hyvinhän ne, mutta minäpä kerron lisää:
Viikonloppuna mietimme mitä voisimme tehdä, ja päätimme lähteä bussilla Udupiin. Udupissa hyppäsimme toiseen bussiin joka vei meidät Malpe nimiselle rannalle. Malpen ranta on todella suosittu paikka ja siellä riittikin porukkaa. Erotuimme joukosta reippaasti ja yllättävän moni tuli utelemaan mistä olemme ja pyysi ottaa meidän kanssa selfien. Tämä on omalla tavallaan ihan hauskaa, mutta välillä suomalainen reviiri huutaa sisälläni apua. Olemme kuitenkin kohteliaita ja suostumme aina pyyntöihin, joita ei satele kuitenkaan joka päivä. Lisäksi kaikki jotka ovat tulleet kysymään ovat vain puhtaasti uteliaita ja todella ystävällisiä.
Kuulimme eräältä toiselta vapaaehtoiselta, että Malpen rannalta pääsee venekyydillä eräälle saarelle, joka on melko kuuluisa turistikohde. Saaren nimi on "St. Mary's Island", ja se tunnetaan myös nimellä "kookossaari", sillä saarella on paljon kookospuita. Saari on rannasta vain n. 6km päässä, joten saaren näkee kaukaisuudessa Malpen rannasta katsottuna. Maksoimme venekyydin ja pian matkasimmekin pelastusliivit päällä ja aalloissa pomppivassa moottoriveneessä kohti saarta. Saari on todella pieni, mutta siellä oli paljon väkeä. Kiersimme saaren ja sitten menimme rannalle nauttimaan auringosta ja aalloista. Marianne ja Nelli menivät hetkeksi uimaan, mutta minä jäin rannalle katsomaan heidän menoaan. Parin tunnin päästä lähdimmekin takaisin Malpen rannalle. Kävimme syömässä ja sitten palasimme takaisin kotiin.
Sunnuntaina meillä oli pieni siivouspäivä, sillä meidät siirrettiin toiseen huoneeseen asumaan. Perhe tarvitsi edellistä huonettamme omaan käyttöönsä. Siivosimme sotkumme ja pakkasimme tavarat. Tavaroiden pakkaaminen tuntui jotenkin todella oudolta, sillä lähtöömme on kuitenkin vielä aikaa. No, nyt me nukumme paljon pienemmässä huoneessa. Tämä on kuitenkin viihtyisä ja siistimpi kuin edellinen huoneemme. Meillä on nyt myös parempi vessanpönttö ja suihku, joten se on mukavaa!
Meillä uusi vuosi täällä oli rauhallinen. Maanantaina mietimme yhdessä mitä voisimme tehdä, koska uutta vuotta ei suuremmin juhlita Intiassa. Huomasimme kuitenkin viime lauantaina Malpen rannalle mennessä, että siellä järjestetään leijafestivaalit vuoden viimeisenä päivänä. Se kuulosti ihan kivalta, eikä meillä ollut muitakaan ideoita, joten lähdimme katsomaan töiden jälkeen millaista siellä oli. Intiassa on ymmärtääkseni oltava lupa leijan lennätykseen, ja se taitaa olla joissakin paikoissa jopa laitonta. Kun saavuimme paikalle, suurin osa leijoista olikin sidottu johonkin kiinni ja merituuli piti niitä korkealla taivaalla ilman minkäänlaista vaivannäköä. Festivaaleilla oli paljon väkeä, mutta siellä ei kuitenkaan ollut mitään erikoisen hienoa. Olimme rannalla jonkin aikaa kunnes menimme syömään ja palasimme kotiin. Kotona saimme levätä hetken, kunnes kello löi 12 ja hostperheemme juhlisti uutta vuotta päästämällä taivaalle muutaman lyhdyn. Taivaalla välkkyi kauniita tähtiä ja lyhdyt katosivat matkoihinsa taivaalle. Kävimme pian tämän jälkeen nukkumaan.
"Joka vuuen työtä tekköö, se kekrinä hellittää". ... Tai sitten ei. Intiassa uusi vuosi ei ole virallinen juhlapäivä, joten meitä odotti työpäivä seuraavana aamuna. Uusi huoneemme on mukava, mutta täällä on vain niin perkeleesti hyttysiä! Ostimme hyttysenkarkotinta ja nukuimme toisen yön huoneessamme paremmin kuin ensimmäisen.
Mutta ei tässä tämän kummempia. Nyt ollaan sitten 2019 vuoden puolella. Koulussa sujuu edelleenkin mainiosti. Välillä kyllä hermoja raastaa, mutta lopussa kiitos hymyilee. Ei näille penskoille edes pysty suuttumaan, kun he ovat niin herttaisia. Tässä muutama pieni videopätkä telttakoulusta:
- Minni
Viikonloppuna mietimme mitä voisimme tehdä, ja päätimme lähteä bussilla Udupiin. Udupissa hyppäsimme toiseen bussiin joka vei meidät Malpe nimiselle rannalle. Malpen ranta on todella suosittu paikka ja siellä riittikin porukkaa. Erotuimme joukosta reippaasti ja yllättävän moni tuli utelemaan mistä olemme ja pyysi ottaa meidän kanssa selfien. Tämä on omalla tavallaan ihan hauskaa, mutta välillä suomalainen reviiri huutaa sisälläni apua. Olemme kuitenkin kohteliaita ja suostumme aina pyyntöihin, joita ei satele kuitenkaan joka päivä. Lisäksi kaikki jotka ovat tulleet kysymään ovat vain puhtaasti uteliaita ja todella ystävällisiä.
Kuulimme eräältä toiselta vapaaehtoiselta, että Malpen rannalta pääsee venekyydillä eräälle saarelle, joka on melko kuuluisa turistikohde. Saaren nimi on "St. Mary's Island", ja se tunnetaan myös nimellä "kookossaari", sillä saarella on paljon kookospuita. Saari on rannasta vain n. 6km päässä, joten saaren näkee kaukaisuudessa Malpen rannasta katsottuna. Maksoimme venekyydin ja pian matkasimmekin pelastusliivit päällä ja aalloissa pomppivassa moottoriveneessä kohti saarta. Saari on todella pieni, mutta siellä oli paljon väkeä. Kiersimme saaren ja sitten menimme rannalle nauttimaan auringosta ja aalloista. Marianne ja Nelli menivät hetkeksi uimaan, mutta minä jäin rannalle katsomaan heidän menoaan. Parin tunnin päästä lähdimmekin takaisin Malpen rannalle. Kävimme syömässä ja sitten palasimme takaisin kotiin.
 |
| Venekyyti kohti saarta. |
 |
| Saarella oli upeaa katsoa merelle! |
 |
| Otin "chicken kabab" nimisen annoksen. |
Meillä uusi vuosi täällä oli rauhallinen. Maanantaina mietimme yhdessä mitä voisimme tehdä, koska uutta vuotta ei suuremmin juhlita Intiassa. Huomasimme kuitenkin viime lauantaina Malpen rannalle mennessä, että siellä järjestetään leijafestivaalit vuoden viimeisenä päivänä. Se kuulosti ihan kivalta, eikä meillä ollut muitakaan ideoita, joten lähdimme katsomaan töiden jälkeen millaista siellä oli. Intiassa on ymmärtääkseni oltava lupa leijan lennätykseen, ja se taitaa olla joissakin paikoissa jopa laitonta. Kun saavuimme paikalle, suurin osa leijoista olikin sidottu johonkin kiinni ja merituuli piti niitä korkealla taivaalla ilman minkäänlaista vaivannäköä. Festivaaleilla oli paljon väkeä, mutta siellä ei kuitenkaan ollut mitään erikoisen hienoa. Olimme rannalla jonkin aikaa kunnes menimme syömään ja palasimme kotiin. Kotona saimme levätä hetken, kunnes kello löi 12 ja hostperheemme juhlisti uutta vuotta päästämällä taivaalle muutaman lyhdyn. Taivaalla välkkyi kauniita tähtiä ja lyhdyt katosivat matkoihinsa taivaalle. Kävimme pian tämän jälkeen nukkumaan.
Tässä pari perheenjäsentä valmiina lähettämään lyhtyä taivaalle.
Mutta ei tässä tämän kummempia. Nyt ollaan sitten 2019 vuoden puolella. Koulussa sujuu edelleenkin mainiosti. Välillä kyllä hermoja raastaa, mutta lopussa kiitos hymyilee. Ei näille penskoille edes pysty suuttumaan, kun he ovat niin herttaisia. Tässä muutama pieni videopätkä telttakoulusta:
Tämä kaaos on arkipäivää telttakoulussamme.
Marianne näytti eräälle pienelle tytölle snapchatin filttereitä!
- Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti