Tänää aamulla lähettii Nellinkaa kahestaa kävelee dösäpysäkille siinä jossai puol 10 aikaa niinku aina. Hirvee työmaa oli taas saada tiet ylitettyy ku autoja menee niin paljo, mut sikku pääsee pysäkille vihdoi ni ei tarvii kauaa dösää venaa ko niit menee niin paljon siitä ohitte.
Matkalla Nelkku autto mua laittamalla parit hakaneulat mun mekkoon sillee ettei näkyny enää olkapäitä. Ollaan siveelliisiä :). Nelkku myös makso velkansa heh.
Brahmavarassa ootettii omia dösiämme.
Just ku Nelkun dösä tuli ni tuli munki. Mä ku olin päässy mun pysäkille, viitoin riksakuskin tuleen riksalle ja se sit tuli ja lähti kuljettaan mua Baikasia kohti. Tällä kertaa olin siis yksin riksan kyydissä, se oli ihan mukavaa. Oha se niin helvetin pieni koppero.. Yleensä istutaa Minnin ja Felixinkaa niin tiiviisti kyydissä et vaik se riksa heittäs ympäri ja jäis katollee ni me ei liikuttais siitä mihkää.
Nojoo, sit saavuin Baikadii, astuin ulos riksasta ja heitin kuskille rahat ja kiitin.
Ja niinku aina, lapsia on oottamas opettajia telttamme ulkopuolella ja ne taas tervehtii ja ottaa kädestä ja vie sisään.
Oltii Sharawatin kanssa kahestaa opettamassa. Lapsii oli paikal joku 20 mut jossaa vaihees oli lapset vähentyny?? Mut lopussa oli yli 20. Niitä tulee ja menee.
Mä opetin pienemille lapsille aakkosia ja Sharawati opetti vamhemmille jotaa enkuks kirjottamista. Pari pienempää lasta puhu mulle kannadaa ja sanoin et puhukaa enkkuu en ymmärrä tota, mut ei ne tajunnu mitää ni mä sit puhuin niille suomee.
Sitte ku leikki aika alko, pyysin Sharawatia kirjottaa mun vihkoo kannadaks mun nimen ja mun perheen jäsenien nimiä. Ihme kiekuroita neki kirjaimet on.
Leikki aika kun oli abaut puolessa välissä, otin kännykän ja rupesin ottaan kuvii lapsosista.. Eipä aikaakaan ku joku lapsista huutaa SELFIE TEACHER SELFIE!!!!11!1!!! Ja kaikki lapset juoksee mun luokse ku jotku hullut. Sharawatiki halus munkaa kahestaa kuvaan. Siinä sitte hetki otettii kuvia ku sai lapset ensi vähä rauhallisemmiks et kaikki sai näkyviin kuvaan ku kaikki vaa tunkee siihe luurin näytön etee sillee ettei paljoo muuta näy ku ne ketkä on just siinä kameraneessä :D. On ne lapset kyllä ihania vaikka välillä niin törkeen ärsyttäviä.
Lopuks oli loppupiiri ja sit lapset lähti koteihinsa ja leikkimään. Mä venailin pari minaa riksaa mut se onneks tuli, toisinku välil. Riksa ku oli loppu suoral näin et tiellä menee mun dösä ja sanoin siitö kuskille ni se paino kaasua ja tööttöili ja vilkutteli valoja dösälle merkiksi että pysähtyis. Olin onneks kaivanu rahat jo esiin ja sit ku riksa pysähty ni tungin rahat sen kätee ja juoksin dösää. Siitä sit Brahmavaran kautta kotia.
Ihan kiva koulupäivä oli tänää. Mut niihän ne kaikki päivät on! Harmittaa että enää vaa pari päivää pääsee näitten lapsienkaa olee mut toki oon ilonen et koht pääsee takas Suomeen.
-MarjaanaPirjoLauri
Matkalla Nelkku autto mua laittamalla parit hakaneulat mun mekkoon sillee ettei näkyny enää olkapäitä. Ollaan siveelliisiä :). Nelkku myös makso velkansa heh.
Brahmavarassa ootettii omia dösiämme.
Just ku Nelkun dösä tuli ni tuli munki. Mä ku olin päässy mun pysäkille, viitoin riksakuskin tuleen riksalle ja se sit tuli ja lähti kuljettaan mua Baikasia kohti. Tällä kertaa olin siis yksin riksan kyydissä, se oli ihan mukavaa. Oha se niin helvetin pieni koppero.. Yleensä istutaa Minnin ja Felixinkaa niin tiiviisti kyydissä et vaik se riksa heittäs ympäri ja jäis katollee ni me ei liikuttais siitä mihkää.
Nojoo, sit saavuin Baikadii, astuin ulos riksasta ja heitin kuskille rahat ja kiitin.
Ja niinku aina, lapsia on oottamas opettajia telttamme ulkopuolella ja ne taas tervehtii ja ottaa kädestä ja vie sisään.
Oltii Sharawatin kanssa kahestaa opettamassa. Lapsii oli paikal joku 20 mut jossaa vaihees oli lapset vähentyny?? Mut lopussa oli yli 20. Niitä tulee ja menee.
Mä opetin pienemille lapsille aakkosia ja Sharawati opetti vamhemmille jotaa enkuks kirjottamista. Pari pienempää lasta puhu mulle kannadaa ja sanoin et puhukaa enkkuu en ymmärrä tota, mut ei ne tajunnu mitää ni mä sit puhuin niille suomee.
Sitte ku leikki aika alko, pyysin Sharawatia kirjottaa mun vihkoo kannadaks mun nimen ja mun perheen jäsenien nimiä. Ihme kiekuroita neki kirjaimet on.
Leikki aika kun oli abaut puolessa välissä, otin kännykän ja rupesin ottaan kuvii lapsosista.. Eipä aikaakaan ku joku lapsista huutaa SELFIE TEACHER SELFIE!!!!11!1!!! Ja kaikki lapset juoksee mun luokse ku jotku hullut. Sharawatiki halus munkaa kahestaa kuvaan. Siinä sitte hetki otettii kuvia ku sai lapset ensi vähä rauhallisemmiks et kaikki sai näkyviin kuvaan ku kaikki vaa tunkee siihe luurin näytön etee sillee ettei paljoo muuta näy ku ne ketkä on just siinä kameraneessä :D. On ne lapset kyllä ihania vaikka välillä niin törkeen ärsyttäviä.
Lopuks oli loppupiiri ja sit lapset lähti koteihinsa ja leikkimään. Mä venailin pari minaa riksaa mut se onneks tuli, toisinku välil. Riksa ku oli loppu suoral näin et tiellä menee mun dösä ja sanoin siitö kuskille ni se paino kaasua ja tööttöili ja vilkutteli valoja dösälle merkiksi että pysähtyis. Olin onneks kaivanu rahat jo esiin ja sit ku riksa pysähty ni tungin rahat sen kätee ja juoksin dösää. Siitä sit Brahmavaran kautta kotia.
Ihan kiva koulupäivä oli tänää. Mut niihän ne kaikki päivät on! Harmittaa että enää vaa pari päivää pääsee näitten lapsienkaa olee mut toki oon ilonen et koht pääsee takas Suomeen.
-MarjaanaPirjoLauri
Kuulostaa, että olette kivasti kotiutuneet sinne!
VastaaPoista