Olen niin hämmentynyt. Taas on yksi työviikko suoritettuna, ja meillä on enää yksi työviikko jäljellä! Mitä ihmettä?! Aika on kulunut hullun nopeasti täällä. Olo on jo nyt jotenkin haikea. Olen tykästynyt telttakoulun lapsiin syvästi, vaikka osa lapsista jaksaa yrittää provosoida päivittäin. Vaikka lapsille pitää ärähtää välillä tiukasti, he silti jaksavat hymyillä ja osa yrittääkin parhaansa opintojen parissa. Pelasin keskiviikkona muutaman tytön kanssa välitunnilla "tennistä" (mailat olivat muovia ja pallo muistutti pingispalloa). Hiukan pelleilin lapsille ja tein välillä tanssiliikkeitä kun onnistuin lyömään palloa hyvin. Tästäkös heille ilo ratkesi ja he vaativat että tanssin lisää. Opettajaakin huvitti ja hän sanoi että minun pitää opettaa tytöille tanssia seuraavana päivänä. Minä?! Minähän vain hytkyn paikallani kuin hyytelö! No, torstaina sitten opetin pari todella kiusallista tanssiliikettä tytöille jotka tanssivat ihan innoissaan mukana. Että semmoista tällä viikolla.
Ai niin, meillä oli eilen uusi telttakoulupalveri. Marianne oli kipeänä joten vain minä ja Nelli menimme paikalle. Palverit pidetään FSL:n koulutuskeskuksella, joten matkasimme sinne kolmeksi. Palverissa juttelimme lähinnä Baikadyn telttakoulusta, jossa minä ja Marianne olemme. Se nimittäin on tällä hetkellä paljon suurempi ja merkittävämpi kuin se, missä Nelli on. Keskustelimme mm. siitä, että lapsien määrä putosi joulun ja uuden vuoden aikana, mutta nyt koulussa on taas hiukan enemmän lapsia. Lisäksi päätimme alkaa opettaa lapsille henkilökohtaista hygieniaa, kuten hampaiden harjausta ja käsien pesua.
Asia joka minua vaivaa telttakoulussa on se, että osa vanhemmista ei halua tuoda lapsiaan kouluun, mikäli lapset eivät saa jotakin palkinnoksi. Annamme nimittäin silloin tällöin oppilaille päivän päätteeksi jotain syötävää, kuten banaanin tai keksin. Päätimmekin alkaa tehdä koulussa jatkossa niin motivoittaaksemme lapsia että vanhempia. Jatkossa oppilaat saavat joka päivä hedelmän ja sen lisäksi jonkun muun ruoan. Mietiskelimme mitä kaikkea voisimme antaa, ja päädyimme laittamaan listaan mm. maitoa, hedelmiä, keksiä ym. Emme valitettavasti tule näkemään tätä muutosta, sillä ensin FSL:n pitää järjestää tähän rahat. Perjantaina tapahtuikin jotain ikävää; menimme taas hakemaan lapsia telttakouluun ja opettajamme alkoi selvästi kinaamaan yhden vanhemman kanssa kannadaksi. Opettaja selitti meille jälkikäteen, että tämän lapsen äiti ei halua että lapset tulevat kouluun jos hänkin ei saa palkintoa siitä. Tarjoamme hänen lapselleen koulutusta ja hän vaatii itselleen siitä palkintoa? Surullista, todella surullista.
Lisää pohdiskeluja minulta on tullut ja tahdoinkin tulla tänne purkamaan ajatuksiani. Olen mm. mietiskellyt sitä, miten asemani naisena vaikuttaa täällä olemiseen. Koulustamme ei ole ennen ollut naisia työssäoppimassa Intiassa, joten tämä on niin sanotusti uusi ja jännittävä kokemus. En ole kokenut lainkaan sukupuolisyrjintää, mutta mitä tarkoitan on se, minkälaisia sääntöjä naisille on asetettu. Olkapäät ja polvet piiloon. Naiset istuvat bussissa edessä ja miehen viereen istumista pitää välttää. Pimeällä ei missään nimessä kannata liikkua, varsinkaan yksin. Tämä toki koskee miehiäkin, mutta naisilla on kovemmat paineet tässä asiassa.
Yksi asia mitä olen pohtinut on se, että joskus on parempi olla itsevarma kuin kohtelias. Tällä tarkoitan sitä, että jotkut miehet voivat käsittää aikomuksemme väärin. On tärkeää miettiä millainen ulosantimme on, varsinkin miesten seurassa. Olemme nimittäin kokeneet yhden tällaisen tilanteen. Näin jälkikäteen kun mietin asiaa, minun olisi ollut rohkea ja astua tilanteeseen itsevarmasti, ja käskeä tätä herrasmiestä jättämään meidät rauhaan. Tämän neuvon myös FSL antoi meille orientaatioviikolla. Onneksi tilanne päättyi hyvin ja pääsimme tilanteesta pois muiden paikallisten avustuksella.
Lisäksi on myös asioita, jotka ovat päivänselviä. Esimerkiksi: älä riko lakia tai loukkaa toisen uskontoa. Nämä ovat todella arkoja asioita täällä, ja välillä onkin pitänyt olla varpaillaan etten vain tee tai sano mitään väärää. Onneksi ihmiset täällä päin ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja ystävällisiä!
Maalaisjärjellä täällä pärjää mainiosti. Kokemukseni on ollut positiivinen, ja Intiassa on ollut upeaa olla ja nähdä asioita mitä en varmaan näe enää ellen tule tänne uudestaan. Vaikka hygieniataso täällä on mitä on, jotkut maisemat ovat mielestäni niin upeita. On vain surullista nähdä miten paljon intialaiset roskaavat.
Mutta ei tällä kertaa tämän enempää. Katsotaan mitä tulee tänä viikonloppuna tehtyä ja miten viimeinen työviikko menee.
- Minni
Ai niin, meillä oli eilen uusi telttakoulupalveri. Marianne oli kipeänä joten vain minä ja Nelli menimme paikalle. Palverit pidetään FSL:n koulutuskeskuksella, joten matkasimme sinne kolmeksi. Palverissa juttelimme lähinnä Baikadyn telttakoulusta, jossa minä ja Marianne olemme. Se nimittäin on tällä hetkellä paljon suurempi ja merkittävämpi kuin se, missä Nelli on. Keskustelimme mm. siitä, että lapsien määrä putosi joulun ja uuden vuoden aikana, mutta nyt koulussa on taas hiukan enemmän lapsia. Lisäksi päätimme alkaa opettaa lapsille henkilökohtaista hygieniaa, kuten hampaiden harjausta ja käsien pesua.
Asia joka minua vaivaa telttakoulussa on se, että osa vanhemmista ei halua tuoda lapsiaan kouluun, mikäli lapset eivät saa jotakin palkinnoksi. Annamme nimittäin silloin tällöin oppilaille päivän päätteeksi jotain syötävää, kuten banaanin tai keksin. Päätimmekin alkaa tehdä koulussa jatkossa niin motivoittaaksemme lapsia että vanhempia. Jatkossa oppilaat saavat joka päivä hedelmän ja sen lisäksi jonkun muun ruoan. Mietiskelimme mitä kaikkea voisimme antaa, ja päädyimme laittamaan listaan mm. maitoa, hedelmiä, keksiä ym. Emme valitettavasti tule näkemään tätä muutosta, sillä ensin FSL:n pitää järjestää tähän rahat. Perjantaina tapahtuikin jotain ikävää; menimme taas hakemaan lapsia telttakouluun ja opettajamme alkoi selvästi kinaamaan yhden vanhemman kanssa kannadaksi. Opettaja selitti meille jälkikäteen, että tämän lapsen äiti ei halua että lapset tulevat kouluun jos hänkin ei saa palkintoa siitä. Tarjoamme hänen lapselleen koulutusta ja hän vaatii itselleen siitä palkintoa? Surullista, todella surullista.
 |
| Minä kirjoittamassa numeroita taululle joita opetamme pienimmille lapsille. |
 | |
|
 | |
|
Lisää pohdiskeluja minulta on tullut ja tahdoinkin tulla tänne purkamaan ajatuksiani. Olen mm. mietiskellyt sitä, miten asemani naisena vaikuttaa täällä olemiseen. Koulustamme ei ole ennen ollut naisia työssäoppimassa Intiassa, joten tämä on niin sanotusti uusi ja jännittävä kokemus. En ole kokenut lainkaan sukupuolisyrjintää, mutta mitä tarkoitan on se, minkälaisia sääntöjä naisille on asetettu. Olkapäät ja polvet piiloon. Naiset istuvat bussissa edessä ja miehen viereen istumista pitää välttää. Pimeällä ei missään nimessä kannata liikkua, varsinkaan yksin. Tämä toki koskee miehiäkin, mutta naisilla on kovemmat paineet tässä asiassa.
Yksi asia mitä olen pohtinut on se, että joskus on parempi olla itsevarma kuin kohtelias. Tällä tarkoitan sitä, että jotkut miehet voivat käsittää aikomuksemme väärin. On tärkeää miettiä millainen ulosantimme on, varsinkin miesten seurassa. Olemme nimittäin kokeneet yhden tällaisen tilanteen. Näin jälkikäteen kun mietin asiaa, minun olisi ollut rohkea ja astua tilanteeseen itsevarmasti, ja käskeä tätä herrasmiestä jättämään meidät rauhaan. Tämän neuvon myös FSL antoi meille orientaatioviikolla. Onneksi tilanne päättyi hyvin ja pääsimme tilanteesta pois muiden paikallisten avustuksella.
Lisäksi on myös asioita, jotka ovat päivänselviä. Esimerkiksi: älä riko lakia tai loukkaa toisen uskontoa. Nämä ovat todella arkoja asioita täällä, ja välillä onkin pitänyt olla varpaillaan etten vain tee tai sano mitään väärää. Onneksi ihmiset täällä päin ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja ystävällisiä!
Maalaisjärjellä täällä pärjää mainiosti. Kokemukseni on ollut positiivinen, ja Intiassa on ollut upeaa olla ja nähdä asioita mitä en varmaan näe enää ellen tule tänne uudestaan. Vaikka hygieniataso täällä on mitä on, jotkut maisemat ovat mielestäni niin upeita. On vain surullista nähdä miten paljon intialaiset roskaavat.
Mutta ei tällä kertaa tämän enempää. Katsotaan mitä tulee tänä viikonloppuna tehtyä ja miten viimeinen työviikko menee.
- Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti